Vuosi 1990
“Meidän täytyy ymmärtää, että Böömin kuningaskunta oli tavallaan ainutlaatuinen yksikkö koko Euroopassa,” vastasi Petr Pithart (federaation pääministeri vuosina 1990-1992) kysymykseen, miksi Tšekissä sai yhtenäinen valtio enemmän suosiota juuri ennen Tšekkoslovakian eroamista.
Emme pysty käsittelemään mitään muuta muotoa kuin yhtenäistä maata ja Prahan sentralismia.” Samettivallankumouksen jälkeen harva myönsi itselleen, että pian pohditaan yhtenäisen valtion hajoamista. Totuus oli se, että Tšekin väki hallitsivat yhtenäistä valtiota.
Tšekin väestön määrä oli kaksinkertainen, Tšekin puolella oli pääkaupunki ja Tšekin puoli sijaitsee juuri lännessä. Kaikki liittovaltion virastot sijaitsivat Tšekin puolella, ja niissä oli enemmän tšekkiläisiä töissä kuin slovakialaisia. Tästä monille tšekkiläisille tuli tunne, että Tšekin puoli on kehittyneempi, edistyneempi ja rikkaampi. Slovakien olisi pitänyt olla jopa kiitollisia, että heille edes mahdollistetaan asumisen tässä maassa.
Kun Havelista tuli presidentti, hänen ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde ei ollut Bratislavaa eikä Košicea, mutta hän lähti Berliiniin ja Müncheniin. Havel halusi vierailla juuri siellä, missä Tšekkoslovakian vaikeudet saivat vuonna 1939 alkuunsa. Kun häneltä kysyttiin, miksi ei mennyt ensin Slovakiaan, hän vastasi, ettei pitänyt Slovakiaa ulkomaana. Slovakit olivat loukkaantuneita. Ihan alussa Havel ei tajunnut, kuinka kipeä on Slovakkien suhde Tšekkiin ja kuinka oli toiselta puolelta päinvastoin aliarvostettu, huomiota jätetty ja jopa vähätelty suhde Slovakiaan.
Tiistaina 23.1.1990 Václav Havel saapui Liittoparlamenttiin (Federální shromáždění) ja pyysi puhumaan kansanedustajille. Hän ehdotti, että tasavallan uudeksi nimeksi tulisi Tšekkoslovakian tasavalta. Tämä nimi oli voimassa 1960 saakka. Sanasta “sosialistinen” oli pakko päästä eroon. Mutta slovakialaiset kansanedustajat vastustivat Havelin ehdotusta. Heidän mielestään uudessa nimessä meni Slovakian osa piiloon. Nimestä ei tullut tarpeeksi selväksi, että tasavallassa on kaksi eri osaa: Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta. Tšekkiläiset kansanedustajat eivät olleet valmiita tähän keskusteluun, suuri osa heistä ei edes ymmärtänyt, miksi tästä puhutaan. Slovakit etsivät sellaisen nimen, jossa heidän tasavallan puoli ei olisi niin paljon piilossa kuin sanassa “Tšekkoslovakian”. Ajan myötä tuli jokaiselta puolelta vielä monta ehdotusta. Tämä kesti maaliskuun loppuun asti. Tšekkiläiset pitivät huolestuttavana kasvavaa nationalismia Slovakkien keskuudessa. Slovakialaiset tulkitsivat tilannetta niin, että Tšekkiläiset eivät hyväksy heitä tasavertaisena partnerina.
Lopulta hyväksyttiin 29.3.1990 Havelin ehdottaman nimen Tšekkoslovakian federatiivinen tasavalta (Československá federativní republika).
Vuosi 1991
1.1.1991 Tšekkoslovakia sukelsi seikkailuun nimeltään kapitalismi. Kauppojen, pienten tehtaiden ja yritysten yksityistäminen alkoi. Maaliskuun alussa tuli tieto, jokin mukaan Slovakian johtavalla hallituspuolueen sisällä (VPN – Veřejnost proti násilí – Yleisö väkivaltaa vastaan) ilmestyivät isoja ristiriitoja talousuudistuksessa. Mečiar vaati ottaa huomioon ns. Slovakian talouden erityispiirteitä, se tarkoitti raskasta teollisuutta. Slovakiassa valmistettiin silloin tankkeja ja sotatekniikkaa, mutta ei sitä enää pystytty säilyttämään.
Työttömyys alkoi kasvaa ja Slovakialaisten tuntui siltä, ettei tšekkoslovakian hallitus kiinnittänyt tarpeeksi huomiota tähän ongelmaan. Arabimaat olivat tuotteista kiinnostuneita, mutta eivät maksaneet ja näin syntyi velka. Ajan myötä myös monet Slovakialaiset tunnustivat, että Mečiar yritti pelastaa raskasta teollisuutta vain ja ainoastaan popullistisista syistä.
Mečiarin ja VPN:n hallituksen välinen ristiriita syveni. Tämä johti pian VPN:n hajaannukseen. 75:stä jäsenistä lähti 15, jotka perustivat uuden ryhmän puolueen sisällä – Za demokratické Slovensko (Demokraattisen Slovakian puolesta). Mečiar pysyi pääministerinä ja tämän uuden ryhmän ohjelmassa oli mm. tavoite toteuttaa Slovakian itsenäisyyden. Poliittiselle kentälle tuli yhtäkkiä voima, joka johti Slovakian itsenäisyyteen.
Vain kolme päivää VPN:n jakautumisen jälkeen Občanské fórum (Kansalaisfoorumi – OF) hajosi. Tämä puolueen perustettiin heti Samettivallankumouksen jälkeen. Klaus ja hänen kannattajat perustivat Kansandemokraattisen puolueen (Občanská demokratická strana, ODS). 23.3. Mečiar pyysi kannattajiaan Martinissa perustamaan paikallisia puoluejärjestöjä. Tämä oli uuden puolueen alku – HZDS (Hnutí za demokratické Slovensko, Liike demokraattisen Slovakian puolesta). 30.4. Mečiarin äänestettiin puolueen puheenjohtajaksi.
Tšekin ja Slovakian poliittinen kartta muuttui vuonna 1991, mutta edelleen pyrittiin säilyttämään liittovaltion. Seuraavaksi piti hyväksyä molempien tasavaltojen uusi perustuslaki. Mutta neuvottelut eivät johtaneet mihinkään. Syksyllä monet Tšekkiläiset poliitikot näkivät liittovaltion hajottaminen todellisena uhkana. 28.10. juhlittiin Tšekkoslovakian valtion perustamista ja Bratislavassa järjestettiin mielenosoitus. Paikalle saapui n. 15 000 ihmistä, enimmäkseen liittovaltion vastustajat. Havelin ja muiden puheet keskeytettiin ja sen lisäksi ihmiset heittivät lavalle kananmunia. Tšekissä todettiin, että yhteiselo Slovakialaisten kanssa samassa valtiossa ei tule olemaan mahdollista. Prahassa järjestettiin samana päivänän kolme mielenosoitusta. Yhdessä Jiří Dienstbier – Kansalaisliikkeen puheenjohtaja – pyysi järjen, toleranssin ja säädyllisyyden paluuta.
Toisessa pyydettiin kansanäänestyksen julistamista ja kolmannessa pyydettiin yhteiskunnan debošelvisointia. Tšekin puolella ymmärrettiin “yhteistä valtiota” yhteisenä valtiona, jossa molemmilla osalla on tietty määrä itsehallintoa. Slovakian puolella tämä tarkoitti kahden tasavallan olemassaoloa yhdistetty unioniin. Ei ollut enää mahdollista saada kompromissia.
Vuosi 1992
5.-6. kesäkuuta järjestettiin parlamenttivaalit. Tšekin puolella voitti Klausin ODS (Kansallisdemokraattinen puolue) ja Slovakian puolella sai eniten ääniä Mečiarin HZDS (Liike demokraattisen Slovakian puolesta). Vaalien jälkeen julistettiin Slovakian suvereniteetti. 3.7. järjestettiin presidentinvaalit. Ainoaa ehdokasta, Václav Havelia ei äänestetty Slovakian kansanedustajien puolella. Mečiar halusi, että ehdokkaaksi löytyisi “joku vanha professori”, joka saisi muiden puolueiden tukea. Silloin Slovakialaiset kansanedustajat olisivat äänestäneet häntä. Tämä oli kuitenkin mahdotonta hyväksyä. Havel oli ainoa mahdollinen ehdokas. Slovakian suvereniteetin julistamisen jälkeen Havel erosi presidentin tehtävästä. Nyt odotettiin, mitä Mečiar ja Klaus sopivat keskenään.
He tapasivat heti vaalien jälkeen, sitten 11.6. ja 17.6. Lehdessä kerrottiin, että “Tšekkoslovakian valtion jako on alkanut”. Tavoitteena oli solmia sopimuksen syyskuun loppuun mennessä. Liittovaltioparlamentin piti hyväksyä 30.9. mennessä lain liittovaltion päättymisestä. Ilmassa kuitenkin roikkui vielä kansanäänestys. Mutta ODS eikä HZDS eivät vastustivat sen. Jos tasavallat äänestäisivät eri tavalla, syntyisi kaaos. Slovakian kansanedustajien keskuudessa syntyi keskustelu sellaisesta Tšekki-Slovaki unionista. Sen Klaus kieltäytyi päättäväisesti. Miroslav Macekin mukaan tämä unioni olisi käytännössä Slovakian suvereniteetti Tšekin takuulla. Lakia liittovaltion päättymisestä ei tullut monta kertaa hyväksytty. Viimeisen kerran laki ei mennyt läpi kolmella äänellä Slovakian puolelta.
Tšekin kansallisneuvosto menetti malttinsa ja otti vastuun. Se hyväksyi päätöslauselman, jossa sanottiin, että ottaa Tšekin hallituksen kanssa täyden vastuun valtion vallan jatkuvuudesta ja Tšekin tasavallan kansalaisten etujen ja tarpeiden varmistamisesta. He päättivät liittovaltion päättymisestä. 25.11.1992 liittovaltioparlamentti vihdoin hyväksyi lain liitovaltion päättymisestä. Sen piti tapahtua 31.12.1992. Ensimmäisen Respekt -lehden numeron otsikoksi tuli 1.1.1993 “Hyvää päivää, tasavalta!”
Kuvien lähde: Wikimedia Commons
Respekt Speciál, Rozdělení Československa, 8.6.2022