Josef Formánekon tšekkiläinen kirjailija, toimittaja ja matkailija. Hän on syntynyt 16. kesäkuuta 1969 Ústí nad Labemissa, opiskeli ja suoritti tutkinnon keskiasteen teknillisessä maatalouskoulussa.
Vuonna 1992 hän perusti ystävänsä Miroslav Urbánekin kanssa matkailulehden nimeltään Koktejl (Sillisalaatti), jonkin päätoimittajana hän työskenteli 13 vuotta. Hän on käynyt yli 30 maassa, mutta hänen toinen kotinsa on Indonesian Siberut-saari, missä hän on käynyt kolme kertaa. Vuosina 1997 ja 2000 Urbánek vietti siellä puolisen vuotta. Sen jälkeen hän oli mukana vuonna 2005 kahden kuukauden ajan antamassa humanitaarista apua Intian valtameren vuoden 2004 tsunami-katastrofin uhreille. Luonnonkansat ovat aina innoittaneet Josefia. Ennen ensimmäistä matkaansa hän opetteli hieman mentawai-kieltä lähetyssaarnaajille tarkoitetun saksa-mentawai-sanakirjan avulla. Toiselle matkalleen Indonesiaan hän lähti kielenopiskelijan seurassa ja keräsi aineistoa järjestämäänsä näyttelyä varten. Hän otti myös rituaalisen metawai -tatuoinnin, joka peittää koko hänen ylävartaloaan. Se muodostuu geometrisista, aarniometsää ja aurinkoa – elämän lähdettä muodostuvista kuvioista. Josef osallistui siellä myös šamanistisiin ja muihin paikallisiin rituaaleihin. Hänen matkakokemuksensa ja tapaamiensa ihmisten tarinoita hän kuvailee esikoisromaanissaan “Prsatý muž a zloděj příběhů” (Isorintainen mies ja tarinoiden varas). Kirja herätti paljon kiinnostusta ja kahdeksas painos on taas lähes loppuunmyyty.
Josef oli perustamassa myös lehtiä Oceán, Everest, Fénix Kleopatra ja Nevěsta (Morsian). Omien sanojensa mukaan hän oli siihen aikaan todella kova perfektionisti ja halusi tehdä parhaan mahdollisen matkailulehden.
Josef Formánek on kirjoittanut kahdeksan kirjaa. Ensimmäinen on jo mainitsemani Isorintainen mies. Hänen toinen kirjansa “Létající jaguár” (Lentävä jaguaari) on nopein kirjoitettu ja julkaistu kirja koko maailmassa. Syynä oli Josefin ja hänen kustantajansa Ivo Železnýn välinen vedonlyönti. Formánek oli työstänyt ensimmäistä kirjaansa seitsemän vuotta ja toinen kirjansa “Mluviti pravdu” (Puhua totta) oli jo silloin työn alla. Železný vitsaili, että mikäköhän kirjailija Formánek on, kun häneltä kestää monta vuotta tuottaa kirja. Tähän Formánek sanoi, että voisi kirjoittaa kirjan vaikka päivässä. Näin veto syntyi. Železný sanoi, että jos Josef pystyisi kirjoittamaan kirjan kahdessatoista tunnissa, hän kustantaisi sen seuraavien kahdentoista tunnin kuluessa. Josef kirjoitti kirjan yhdessätoista tunnissa ja yhdeksässätoista minuutissa, jolloin syntyi maailmanennätys. Toinen maailmanennätys tuli, kun Železný kustansi sen. Kirjan tuotto lahjoitettiin sittemmin Ústí nad Labemin eläintarhaan uuden norsupaviljongin rakentamiseen.
Kolmas kirja Mluviti pravdu (Puhua totta) ilmestyi vuonna 2008. Kyseinen romaani perustuu tositapahtumiin. Päähenkilönä on eräs Bernard Mares, jonka Josef tapasi yhtenä iltana matkalla kapakasta kotiin. Bernard on ensin hyvin skeptinen Josefia kohtaan, mutta suostuu lopulta kertomaan tälle tarinansa. Toinen maailmansota vei nuoren Bernardin natsien SS-joukkoihin, sen jälkeen puna-armeijaan sekä Tšekkoslovakian armeijaan, ja hänestä jopa tuli nuorin maansa nuorin kommunistipuolueen lääninsihteeri.
Tarina kertoo ihmisen rohkeudesta, kärsimyksestä, sodasta, elämän rakkaudesta ja tarkoituksesta. Kirjailija itse kutsuu kirjaansa brutaaliksi romaaniksi rakkaudesta elämää kohtaan. Tämä tosi tarina sijoittuu Itävaltaan, Tšekkoslovakiaan, Saksaan ja Venäjälle, mutta myös Indonesiaan ja Venezuelaan. Luin tämän kirjan kahdesti ja kummallakin kerralla se vaikutti vahvasti.
Vuonna 2011 julkaistiin kirja Umřel jsem v sobotu (Kuolin lauantaina), 2013 kirjakauppoihin ilmestyi kirja Syn větru a prsatý muž (Tuulen poika ja isorintainen mies) mikä on ensimmäisen kirjan jatko-osa. Päähenkilö David Zajíc palaa takaisin Siberut-saarelle ja näkee, kuinka paljon se on muuttunut. Vuotta myöhemmin (2014) julkaistiin kirja Úsměvy smutných mužů (Surullisten miesten hymyjä)Se on tarina neljästä miehestä, jotka ystävystyvät ja yrittävät voittaa taistelunsa alkoholia vastaan. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi kirja Dvě slova jako klíč (Kaksi sanaa avaimena)ihmisten erilaisia tarinoita eri puolilta maailmaa, jotka nivoutuvat mystisesti toisiinsa. Kirja on tarina rakkaudesta, syyllisyydestä, sovinnosta ja elämän tarkoituksen etsimisestä.
Hänen viimeisin kirjansa julkaistiin viime vuonna. Siihen on kerätty Josefin läheisten tarinoita, jotka liittyvät elämän mystisyyteen. Mutta ennen kaikkea kirja kertoo hiljaisuudesta. Siitä hiljaisuudesta, minkä jokainen voi löytää vain sisältään. Josef kertoo kirjan muodostuneen itsessään sitä mukaa, kun hän ihmisiä kohtasi ja mitä hän kultakin kohtaamaltaan ihmiseltä kuuli.
