Jiří Suchý on tšekkiläinen säveltäjä, muusikko, sanoittaja, kirjailija, runoilija, kuvataiteilija, graafikko ja näyttelijä. Hän on syntynyt Plzeňissä 1.10.1931. Ensimmäiset elinvuotensa hän vietti Klatovyssa ja vuonna 1936 hän muutti vanhempiensa kanssa Prahaan. Jo peruskouluvuosina hän kuvitti koululehteä Veška ja lauloi kirkkokuorossa.
Sodan jälkeen Suchý vaikuttui teatterissa näkemästään Jiří Voskovecin ja Jan Werichin näytelmästä Pěst na oko (Nyrkki silmään), ja myöhemmin vielä Werichin näytelmästä Divotvorný hrnec (Ihmeitätekevä kattila). Häneen vaikuttivat myös runoilijat, jotka toimivat sotien välisenä aikana. Suchý alkoi luoda ensimmäisiä runojaan ja tekstejään.
Ensimmäinen yhtye, jossa Suchý soitti ja lauloi, oli hänen kaverinsa Viktor Sodoman perustama bändi Akord Club (Jiří keksi nimen). He esiintyivät usein Reduta-teatterissa (vuodesta 1957 lähtien), ja pian heistä tuli Redutan tähtiä. Siellä Jiří tutustui Miroslav Horníčekiin, joka oli niin innoissaan Jiřín teksteistä, että he tekivät yhdessä ohjelman Pondělky s tetou (Maanantait tädin kanssa). Eräänä päivänä Horníček toi teatteriin kaverinsa Jiří Šlitrin, joka teki Jiřílle tarjouksen. Hän voisi säveltää musiikkia Jiřín runoihin. Ensimmäinen syntyneistä lauluista oli Píseň o Hamletovi (Laulu Hamletista).
Redutassa vieraili myös Karel Vlach, joka tarjosi Jiřílle mahdollisuutta tehdä kanssaan musiikkia. Blues pro tebe (Bluesia sinulle) äänitettiin studiossa. Tästä levystä tuli heti suosittu hitti, ja sitä myytiin n. 160 000 kappaletta.
Suchý perusti kavereiden kanssa Divadlo Na zábradlí (Kaideteatteri) -teatterin. Heti ensimmäisen näytelmän Kdyby tisíc klarinetů (Jos tuhat klarinettia) jälkeen hänelle sanottiin, ettei menisi enää lavalle, koska ei osannut ollenkaan näytellä. Vuonna 1959 Suchý perusti Jiří Šlitrin ja Ferdinand Havlíkin kanssa Semafor-teatterin.
Semaforissa esitettiin mm. heidän oman näytelmänsä Člověk z půdy (Ihminen ullakolta), Ludvík Aškenazyn Ukradený měsíc (Varastettu kuu), lauluohjelma Zuzana je zase sama doma (Zuzana on taas yksin kotona) ja komedia Taková ztráta krve (Sellainen verenhukka). Vuonna 1961 lähetettiin ohjelma, johon Jiří käytti Christian Morgensenin runoja ja omia tarinoita Papírové blues (Paperiblues) ja edellä mainittua lauluohjelmaa Zuzana je zase sama doma.
Näihin aikoihin alkoi tulla palautetta myös silloiselta hallitukselta. Heidän ohjelmansa ei olisi soveliasta työväelle, ja kesällä alkoikin pitkäaikainen remontti rajattomaksi ajaksi. Näin Semafor teatteri menetti toimitilansa.
Myöhemmin he saivat paikan Alfa-kulkukäytävältä Václavinaukiolta. 60-luvun alussa Jiří meni naimisiin ystävättärensä ja kollegansa Běla Novotnán kanssa. He saivat kaksi lasta. Yksi heistä menehtyi syntymänsä jälkeen, toinen, Jakub, on nykyään menestynyt valokuvaaja.
Jiří ei ollut vain sanoittaja, vaan hänestä tuli myös runoilija. Tyypillistä hänen runoilleen ovat sanaleikit ja uudenlainen riimittely, irvokas ja kuivankevyt brittihuumori.
60-luvun puolessavälissä alkoi Jiřín Suchýn ja Jiřín Šlitrin välillä ilmetä riitoja, mutta he tekivät kuitenkin yhä yhteistyötä ja selvittivät välinsä vuonna 1968 Saksan-matkan aikana. Suchýn mukaan heidän suhteensa oli ollut siihen asti enemmän ammattimainen, mutta tämän jälkeen heistä tuli hyvät ystävät.
Sitten tuli kohtalokas 21.8.1968 (Tšekkoslovakian miehitys). Jiří oli juuri silloin ulkomailla, mistä kuitenkin palasi kotiin, vaikka harkitsikin poliittisen tilanteen takia maastamuuttoa. Semaforista tuli poliittinen näyttämö, minkä takia teatteri myöhemmin koki paljon ongelmia ja sensuuria kommunistisen hallituksen taholta. Jouluna 1969 Jiří Šlitr menehtyi yllättäen.
Jiří Suchý ei suostunut luopumaan omista mielipiteistään ja kieltäytyi allekirjoittamasta Charta-peruskirjan vastaista lausuntoa. Sen seurauksena ovet televisioon ja radioon sulkeutuivat, eikä levyjä tai kirjojakaan enää julkaistu. Jiří harkitsi Semaforin sulkemista, mutta samalla hän tiedosti, kuinka moni poliitikko olisi ilahtunut moisesta. Sen takia hän päätti jatkaa. Tärkeä hetki teatterille oli se, kun Jitka Molavcová liityyi siihen. Heistä tuli erittäin hyvä työpari.
Vuonna 1989 Semafor liittyi näyttämötyöntekijöiden lakkoon ja järjesti siellä keskusteluja ihmisten kanssa. Semaforissa vieraili ihmisiä, joiden esiintyminen oli ennen vuotta 1989 ollut pannassa.
Vuonna 2018 tuli kauppoihin Suchýn kirja Klaun si povídá s Bohem (Klovni juttelee Jumalan kanssa), jossa Jiří miettii uskontoa. Vuonna 2019 tuli ensi-iltaan Olga Somerován ohjaama dokumentti Jiří Suchýsta.
Nykyään Jiří Suchý asuu Ořechovkassa Semaforin lähellä, kirjoittaa näytelmiä, säveltää musiikkia ja toimii näyttelijänä ja laulajana. Hänellä on kaksi lapsenlasta Vítek ja Adam.
Jiřín Suchýn töitä ja tuotantoja:
Šest žen (Kuusi naista) – musiikkirevyy
Jonáš a tingl-tangl (Joonas ja tingeltangeli) – kabaree
rooli Miloš Formanin elokuvassa Konkurs (Kilpailu)
musikaali Kdyby tisíc klarinetů (Jos tuhat klarinettia)
käsikirjoitus elokuvamusikaaliin Zločin v šantámu (Rikos musiikkisalissa) (elokuva)
lauluohjelma Zuzana není pro nikoho doma (Zuzana ei ole kenellekään kotona) ja Recital 64 (Resitaali 64)
kirja Klokočí (Kotapähkinäpensaikko)
jazz-ooppera Dobře placená procházka (Hyvin maksettu kävely)
kirja Med ve vlasech (Hunajaa hiuksissa) ja Růže růžová (Pinkki ruusu)
elokuvaohjaus Jonáš a Melicharová (Joonas ja Melicharová)
musikaali Mé srdce je Zimmer-frei (Syömmessäni on huone vapaana)
näytelmä Pokušení svatého Antonína (Pyhän Antoniuksen kiusaus)
runokirja Černá vzducholoď (Musta ilmalaiva)
ynnä muuta…
Kuvat: Wikimedia Commons