„Putoan, putoan, hävisin tämän taistelun. Lähden rehellisesti. Rakastan tätä maata, rakastan tätä kansaa. Rakentakaa hyvinvointia. Lähden täältä ilman vihaa teitä kohtaan. Olen iloinen puolestanne, olen iloinen puolestanne…“
-Milada Horákován viimeiset sanat ennen kuin hänet teloitettiin hirttämällä.
Milada Horáková oli poliitikko, asianajaja, kansallis-sosiaalidemokraatti ja feministi. 50-luvulla hän oli yksi syytetyistä henkilöistä suurimmassa keinotekoisesti järjestetyssä oikeudenkäynnissä kommunistisessa Tšekkoslovakiassa. Hänet tuomittiin maanpetoksesta.
Tämän oikeudenkäynnin mallina toimi 1930-luvulla Neuvostoliitossa järjestetyt poliittiset puhdistusprosessit. Tšekkoslovakian presidentti Klement Gottwald itse käski järjestämään tämän prosessin, jonka suunnitteli JUDr. Karel Trudák. Prosessi alkoi 31.5.1950 ja loppui 8.6.1950. Syytetyille oli annettu tarkka käsikirjoitus, jonka mukaan piti toimia oikeudenkäynnissä, mutta siltikin syytetyt toimivat välillä käskyjä vastaan.
Varsinkin tohtorin Horákováa ei pystytty murtamaan. Kuulusteluissa hän rohkeasti puolusti omia mielipiteitään ja arvojaan, pakotetusta käsikirjoituksesta huolimatta. Hän kyllä ymmärsi, että mahdollisuudet pienemmän tuomion saamiseen laskivat jatkuvasti.
Viimeisenä päivänä 8.6. syyttäjät Juraj Vieska, Josef Urválek ja Ludmila Brožová – Polednová pitivät viimeiset puheenvuoronsa. Syytettyjen viimeiset puheenvuorot olivat mediassa sensuroituja.
Lopputulos: 4 kuolemanrangaistusta hirttämällä, 4 elinkautista, 5 ehdotonta vankeusrangaistusta (20 – 28 vuotta).
Milada Horáková ei pyytänyt armahdusta, mutta hänen tyttärensä ja asianajaja pyysivät. Moni julkisuuden henkilö, esim. Albert Einstein, Jean-Paul Sartre, Winston Churchill, Eleanor Roosevelt pyysivät kirjeissään Gottwaldia antamaan Milada Horákoválle armahdusta, mutta silti Gottwald allekirjoitti kuolemantuomiopäätökset.
Milada Horáková kirjoitti vankilassa 10 kirjettä, jotka tulivat julkisuuteen vasta Samettivallankumouksen jälkeen (1989). Viimeisen kirjeen hän kirjoitti 27.6. klo 02:30.
Teloitus tehtiin erittäin väkivaltaisella tavalla, pitkään kestäneellä kuristamisella ilman perinteistä hirttosilmukkaa. Pyöveli oli Vladimír Trunda. Tapana oli laittaa vangin kaulaan kuristusköysi ja sitoa hänen jalkansa. Pyövelin avustaja kiristi köyttä hitaasti. Milada Horáková tuhkehtui 15 minuutin kuluttua teloituksen alusta.
Jäänteet poltettiin, mutta niitä ei koskaan haudatettu eikä löydetty. Niin paljon kommunistinen hallitus pelkäsi, että ihmiset kokoontuisivat Miladan haudalla ja osoittaisivat mieltään.
Hänen murhansa kiinnitti paljon huomiota ulkomailla.
Horáková kritisoi kommunistisen hallituksen orjallista kuuliaisuutta Moskovaa kohtaan, juuri sen takia StB (salainen poliisi) seurasi häntä jatkuvasti.
Vuonna 1991 presidentti Václav Havel myönsi postuumisti Horákoválle Tomáš Garrique Masarykin kunniamerkin.
27.6.2004 oli Horákován teloituspäivä julkaistu historiallisesti merkittäväksi päiväksi – Kommunistijärjestelmän uhrien muistopäivä.
Vuonna 2006 Horáková sai Kommunistisen järjestelmän uhrien muistomerkin Washingtonin säätiöltä Vapauden mitalin.
26.10.2007 hänet palkittiin postuumisti Puolustusministerin ansioristillä.
Kuvien lähde: Wikimedia Commons